Kerro meille miksi palkkaisimme juuri sinut

Valmistuin muutama vuosi sitten. Olen siitä lähtien hakenut enemmän ja vähemmän oman alani töitä. Hakemuksia olen kirjoittanut kymmeniä. Olen hakenut harjoittelupaikkoja, vakituista työtä ja palkkatuettuakin. Työhaastatteluiden määrän voin laskea yhdellä kädellä.

Vuoden alussa otin riskin ja lähdin silloisesta työpaikastani koska se vaikutti umpikujalta eikä edustanut opiskelemaani alaa. Heittäydyin tyhjän päälle ajatuksena keskittyä kunnolla työnhakuun ja samalla tehdä minua oikeasti kiinnostavia asioita.

Muutaman vuoden kestänyt työnhakuprosessi on ollut hermoja raastava, itsetuntoa kurittava ja kompurointia täynnä. Positiiviseksi puoliksi voin laskea tiedon miten työtä nykypäivänä haetaan ja oman itseni markkinoinnin sekä myymisen kehittymisen.

Työnhaku ei ole enää sitä mitä muistan sen olleen kymmenisen vuotta sitten. No ei ole maailmakaan. Rekrytilaisuudet saattavat kestää puoli päivää ja työhaastattelun ohella sisältävät mahdollisesti kirjallisia tehtäviä, ryhmätyötehtäviä, soveltuvuustestejä, yhteishaastatteluita toisen hakijan kanssa ja jopa esityksiä. Työnhaku tuntuu olevan kuin kouluun hakua ennakkotehtävineen ja valmistautumisineen. Jotkut työnantajat haluavat urkkia myös sosiaalisen mediani, nähdä millaiset kyvyt minulla on sen käyttöön ja mitä se minusta paljastaa. Olen askel askeleeta ja haastattelu haastattelulta oppinut miten tätä peliä pelataan.

Alun optimistisuudesta olen epätoivon kautta päätynyt lopulta kunnioittamaan omaa osaamistani ja sitä mitä minulla on tarjottavana. Työnhaku on vaihtokauppa jossa sekä minä että työnantaja pyrkivät parhaaseen lopputulokseen. Näinä yt-neuvotteluiden aikoina tosin tuntuu että työnantaja juhlii markkinoilla epäreilulla tavalla. Osittain näin onkin mutta ajatuksen hautominen ei hyödytä, voin vain tehdä parhaani.

Tällä viikolla sain työpaikan omalta alaltani. Yllätyksekseni huomasin olevani voittajafiiliksen sijasta tilanteessa joka ei miellyttänyt. En ollut työstä mielestäni tarpeeksi innostunut joten sen vastaanottaminen olisi väärin minua sekä työnantajaa kohti. Otin hypyn tuntemattomaan siksi että löytäisin jotain parempaa, en siksi että tyytyisin uudestaan. Ymmärrettävästi unelmien duuni ei kävele kadulla vastaan mutta uuden työpaikan pitää kuitenkin kiinnostaa ja innostaa, haastaa minut kehittymään.

Päädyin kieltäytymään tarjotusta duunipaikasta ja ottamaan uuden riskin. Etsimään edelleen. Vaikka vituiksi menisikin.