Paluu menneisyyteen

Meidän länsimaalaisessa kulttuurissamme aikakäsityks on lineaarinen. Ajalla on alku ja loppu ja se menee koko ajan eteenpäin tulevaisuuteen. On kiire nähdä tuleva ja jättää mennyt taakse. Aasiassa aikakäsityks on syklinen. Aika kiertää ympyrää ja sitä riittää ikuisesti. Mahdollisuudet ja riskit ovat olemassa aina uudelleen, menneisyyttä käytetään hyväksi päätöksiä tehdessä eikä niitä ole kiire tehdä.

Olin jokunen viikko sitten serkkutapaamisessa kotiseudullani. Siskoni olivat koonneet yhteen isämme puolen serkut. Meitä oli paikalla vajaa parisenkymmentä, osa oli tuonut kumppaninsakin. Olen serkuista nuorin. Eroa muihin on reilusti toistakymmentä vuotta. En ollut nähnyt monia 90-luvun alun jälkeen. Minut muistettiin ”5-vuotiaana tyttönä joka istui kaivonkannella”. Itse koin kiinnostavana joskin hieman hämmentävänä istua bissellä ihmisten kanssa joiden kanssa muistan lähinnä leikkineeni.Tapaaminen oli lämminhenkinen ja oli ihana kuulla puhuttavan edesmenneestä isästäni asioita joita en ole koskaan kuullut, vaikkei hän täydellinen ollutkaan. Jäi olo, että jalkani ovat taas hieman vakaammin maan pinnalla.

Menneisyydestä voi löytää ihmisiä ja asioita. Hyödyllisiä, kaivattujakin. Siellä on myös kipeitä asioita. Olen päätynyt kohtaamaan ne joskus vapaaehtoisesti, välillä pakostakin. Se on kannattanut. Sen sijaan että antaisin menneiden vaikeiden asioiden salakavalasti kiduttaa itseäni, voin kääntää ne voimavaraksi. Ainakin suurimaksi osaksi.

Serkkuja voi löytää melko helposti vuosienkin jälkeen, suku on kuitenkin suku. Mutta miten hienoa onkaan löytää vanha koulufrendi ja solmia ystävyys uudestaan. Tai alkaa tehdä duunia vanhan työkaverin kanssa. Tai hymyillä vanhalle ihastuksekselle sattumalta tavatessa.

Joitain ihmisiä ja asioita ei tietenkään ole mahdollisuus enää kohdata. Mutta yllättävän usein tarjoutuu mahdollisuus tehdä jotain uudestaan ja paremmin, kohdata ja korjata. Aloittaa vaikka vanha harrastus uudestaan. Itse voi päättää, haluaako sitä vai paahtaako eteenpäin loistava tulevaisuus silmissään. Uusi ei välttämättä aina ole parempi.