keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Aina matkalla

Herään junan yläsängystä rauhattoman yön jälkeen. Kello on puoli seitsämän. Vastapuolella alasängyssä nukkunut vanhempi nainen näyttää voivan jo paremmin. Illalla hän oksensi. Konduktööri herättää kaikki vaunut ja antaa jokaiselle pienen purkin mehua. Mehu on liian makeaa makuuni mutta antaa hyvin energiaa. Menen käytävälle katsomaan maisemia ikkunasta. Kiskot kulkevat aivan rannan tuntumassa. Välimeri välkehtii aamuauringossa. Ohitamme sitruuna puutarhan. Huonosti nukuttu yö painaa lihaksissa mutta se ei haittaa. Olen Sisiliassa.

Olen aina rakastanut matkustaa. Pitkiä ja lyhyitä matkoja. Matkustaminen on ollut elämäntapa. Olen usein valinnut sen jonkun muun sijasta. Niinkuin nyt vakituisen työn. Vaikka olen asunut ja työskennellyt ulkomailla melko pitkiäkin aikoja, olen aina halunnut palata.

Reissuun on tullut lähdettyä monenmoisista syistä, esimerkiksi jos elämäntilanteeni on ollut toimimaton. Helpostus on ollut väliaikaista. Oman elämän ongelmia kun ei pääse pakoon vaikka matkustaisi pallon toiselle laidalle. Arki tulee aina. Unelmien paratiisirantakin alkaa tylsistyttää. Onnellisuutta kun ei rakenneta ulkoisilla puitteilla.

Mitä pidemmälle tai pidemmäksi aikaa ei välttämättä ole paras tapa. Matkustaminen toimii myös lyhyenä ja lähelle. Itseäni hieman hävettää etten ole nähnyt Suomen upeaa Lappia mutta olen kyllä kiivennyt satoja portaita Machu Picchulla. Matkailun filosofia toimii elämässä kokonaisvaltaisesti. Se on kiinnostusta asioihin, ihmisiin ja paikkoihin ihan sama missä ja koska. Se on avoimuutta ja kokemisen halua ja sitä voi toteuttaa vaikka lähikaupungissa.


Istun taas yöjunassa. Tällä kertaa vaunun kanssani jakavat puheliaat nuoret opiskelijanaiset. Italiani taipuu jo paremmin mutta vetäydyn silti suomalaiseen kuoreeni. Italian mantereen ja Sisilian saaren väliin ei ole vieläkään saatu rakennettua siltaa. Meri on ylitettävä laivalla. Juna ajaa laivaan sisään ja iso alus lähtee ylittämään salmea. Nousen kannelle katselemaan öistä merimaisemaa muiden mukana. Olen viettänyt Sisiliassa työskennellen ja lomaillen hieman yli kuukauden. Olen tietysti täysin myyty sisilialaiselle elämäntyylille. Taas yksi paikka jota tulen lopun elämääni kaipaamaan. Katselen vastarannan lähestyviä valoja. Muutaman päivän päästä pääsen omaan sänkyyn. Täytyy palata kotiin että voi taas joskus lähteä.